“En mä mitään papereita tarvi, kun ei kiinnosta mennä näyttelyyn”

​

Monta kertaa saa kuulla tuon lauseen perusteluna sille, miksi joku on ottanut paperittoman pennun. Moniko rotukoiran omistaja oikeasti ajattelee pelkästään näyttelyitä koiraa ostaessaan? Tietenkin on selvää, että innokas näyttelyharrastaja tuskin ostaa sekarotuista, paperitonta koiraa, mutta Kennelliiton rekisteritodistus on pääsy moneen muuhunkin kisaan, kokeisiin, testeihin jne. Ennenkaikkea koiran paperit on kuitenkin takuu siitä, että pennun ostaja voi edes vähän luottaa siihen, minkä luonteinen, näköinen ja kokoinen koirasta tulee, ja mitkä ovat koiran vanhemmat  – eli lyhyesti sanottuna: Paperit on tae sille, että koira on puhdasrotuinen.

 

Joissain tapauksissa on jopa mahdollista kasvattajan luona vieraillessaan valita, ottaako pennun papereilla vai ilman. Eli samalla kasvattajalla on sekä paperillisia, että paperittomia pentuja, jotka kaikki ovat sekä kasvattajan että pennunostajan mielestä ”puhdasrotuisia”...mutta niinpä, miksi maksaisin muutaman satasen enemmän pennusta, jolle saan paperit, koska ”en niillä papereilla mitään tee”?

 

Hetkinen, nyt tulee se vaihe pennun valinnassa, missä kannattaa istahtaa hetkeksi miettimään. Pennun rekisteröinti maksaa 40€. Miksi ihmeessä kasvattaja ei  maksaisi tuota, kuitenkin melko mitätöntä maksua, jos hän pystyy sen turvin pyytämään pennusta muutaman satasen lisää, tai jopa tuplaamaan pennun hinnan?!  Ihan silkkaa ystävällisyyttäänkö hän jättää jonkun pentueen rekisteröimättä, jotta juuri Sinä voisit saada sen pentusi vähän halvemmalla, kun et tarvitse papereita?

 

Voin nyt tässä vaiheessa kertoa ”salaisuuden”, millä juuri Sinä saat sen pentusi halvemmalla. Syynä on todennäköisesti joku näistä, tai kenties kaikki yhdessä:

 

a) Rodulla on rajoitteita pentujen rekisteröintiä koskien, yleensä vanhempien terveys, ja joillain roduilla saattaa olla vaatimuksena myös esim. vanhempien hyväksytysti läpäisty luonnetesti. Eli jos jompi kumpi vanhemmista (tai molemmat) ovat liian sairaita tai heikkoluonteisia jalostukseen, niin pentuja ei SAA rekisteriin. Saattaa myös olla niin, että kasvattaja ei yksinkertaisesti viitsi terveystutkia käyttämiään koiria; tällöinkään pentuja ei saa rekisteröityä. No mutta hyvä, tehdään sitten näillä yksilöillä ne halvemmat, paperittomat pennut, kun kaikki eivät halua papereita.

 

b) Kasvattajalla on käynyt ”vahinko” kun sattuu olemaan äiti ja poika, tai täyssisarukset samassa asunnossa. Näitäkään pentuja ei saa rekisteröityä.

Siinäpä juuri Sinulle sopiva, halvempi pentu - kun et tarvitse papereita.

 

c) Pentujen emällä on pentue joka juoksuista. Liian tiheään pennutetun nartun jälkeläisiä ei saa rekisteröityä, koska varmaan ymmärrät sen, että on aika raskasta nartulle olla kokoajan joko kantavana tai imettää. Mutta tähänkin löytyy sopiva ratkaisu; myydään näistä ”välipentueista” juuri Sinulle vähän halvemmalla se paperiton, koska et halua näyttelyihin. Narttu-parka.

 

d) Pennun vanhemmat eivät välttämättä olekaan ne, mitkä niiden väitetään olevan (hmm...ostin amstaffin, mutta miksi tällä on pitkä, kihara karva?! Onko tämä ihan normaalia?).

 

e) Pennun vanhemmillakaan ei ole papereita.

 

f) Kasvattaja on jostain syystä rekisteröintikiellossa. Syitä voi vain arvailla (varsinkin jos ostat pentusi kaupan parkkipaikalta), mutta useimmiten syy on joku sellainen, mistä kärsii ensisijaisesti koirat.

 

Mutta mikäli edelleen olet sitä mieltä, että niitä papereita ei mihinkään tarvita, niin go for it! Osta pentusi ilman papereita – tai jopa ”pentutehtaasta” tai ”trokarilta” (joka todennäköisesti raahaa koko pentueen auton takakontissa jostain ulkomailta). Näistä jälkimmäisistä tapauksista sitten saakin lukea iltapäivälehdistä surullisia tarinoita, miten pentu elikin vain muutaman päivän. Myyjää ei saa enää kiinni, puhelinnumero ei toimi jne. Tällä hetkellä myyjällä onkin jo uusi pentue tulossa Suomeen, josta saa kivat rahat.

 

Tähän sopii vanha sanonta: ”Älä osta koiraa säälistä”.

​

© Kiia Terho

Julkaistu Amstaffi-lehdessä 3/15

​